Yhteiskuntatieteiden maisteri ja Työterveyslaitoksella tutkijana työskentelevä Inka Koskela tarkasteli väitöskirjassaan lennonjohtajien koulutusta ja siihen liittyvää ohjaustoimintaa vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkimus osoitti ohjauksen merkityksen koulutustilanteissa, joissa harjoitellaan monimutkaisia työtehtäviä turvallisuuskriittisissä olosuhteissa.

Inka Koskelan sosiaalipsykologian alaan kuuluva väitöskirja Training Professional Skills in and for Safety-Critical Mobility Systems: A Multimodal Analysis of Air Traffic Control Apprenticeship tarkastettiin julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 25. huhtikuuta 2025.

Lennonjohtajat työskentelevät jatkuvasti muuttuvissa ja nopearytmisissä tilanteissa, joissa pienikin virhe voi vaikuttaa suuresti. Siksi myös lennonjohtajien koulutus on vaativa ja painottuu käytännön työtehtävien harjoitteluun joko simuloiduissa tai todellisissa lennonjohdon työympäristöissä. 

Koskela tarkasteli väitöstutkimuksessaan miten lennonjohtajakoulutus tapahtuu käytännössä ja millaisia vuorovaikutuksen keinoja kouluttajat käyttävät lennonjohtokoulutettavien ohjaamisessa. 

"Tutkimuksessa analysoin yksityiskohtaisesti koulutustilanteita, joissa lennonjohtokoulutettavat harjoittelivat ilmaliikenteen johtamista yhdessä kouluttajien kanssa. Käytin tutkimuksen aineistona videotallenteita, jotka keräsin simulaatio- ja työssäoppimisjaksoilta", kertoi Koskela.

Väitöstutkimus osoitti, että lennonjohtajakoulutus on ainutlaatuinen oppimisympäristö, jossa yhdistyvät käytännön harjoittelu, turvallisuusnäkökulmat ja moniosainen ilmaliikenteen tekninen järjestelmä. 

Neljästä tutkimusartikkelista ja yhteenvedosta koostuvassa väitöskirjassa Koskela kuvaa vuorovaikutuksen ja multimodaalisen toiminnan järjestymistä lennonjohtajien koulutuksessa.

Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat ammatillinen osaaminen ja taidot sekä taitojen opettaminen mestari-kisällivuorovaikutussuhteessa. Aiemmin ammatillista osaamista ja oppimista mestari-kisällioppimisessa on teoretisoitu ja empiirisesti tutkittu pääasiassa kasvatustieteissä, organisaatiotutkimuksessa ja psykologiassa. Tutkimuksessa on kuitenkin aukkoja, sillä esimerkiksi mestari-kisällioppimista koskevissa lähestymistavoissa ei eksplisiittisesti tarkastella käytännön harjoitteluun liittyviä ohjauksen ja opetuksen käytäntöjä.

Tutkimus toi esiin, että lennonjohtajien kouluttaminen tapahtuu työtä määrittävien turvallisuusvaatimusten ehdoilla. Kouluttajat antavat palautetta ja ohjausta siten, että ne tukevat koulutettavan ammatillisten taitojen kehittymistä, mutta eivät toisaalta vaaranna ilmaliikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta. 

Jos koulutettava epäröi tai tekee virheen, kouluttaja voi esimerkiksi antaa ohjeita tai käskyjä, jotka tukevat häntä joko suoraan tai epäsuorasti lennonjohtotehtävän suorittamisessa. Kouluttajan kannalta haaste on kuitenkin löytää tasapaino suoran ohjaamisen ja koulutettavan itseohjautuvuuden välillä.

"Liiallinen ohjaaminen voi estää koulutettavaa oppimasta itse, mutta toisaalta liian vähäinen ohjaus voi vaarantaa lentoturvallisuuden. Siksi kouluttajien on jatkuvasti suhteutettava omaa ohjaustaan kulloiseenkin ilmaliikennetilanteeseen ja koulutettavan tarpeisiin sopivaksi", totesi Koskela

Tutkimuksen tulokset ovat sovellettavissa paitsi ilmailualan koulutusten ja ohjausmenetelmien kehittämisessä, myös laajemmin turvallisuuden kannalta kriittisten ammattialojen koulutuksissa.

Suomessa lennonjohtajia kouluttaa Fintrafficin alaisuudessa toimiva vuonna 2001 perustettu Avia College. Lennonjohtajan ammatissa tärkeimpiä asioita ovat Fintrafficin mukaan turvallisuus, vastuullisuus, palvelualttius sekä kustannustietoisuus. Niiden lisäksi painotettavia ominaisuuksia ovat yhteistyö- ja ongelmanratkaisukyky.

Tampereen yliopisto Trepo: Training Professional Skills in and for Safety-Critical Mobility Systems : A Multimodal Analysis of Air Traffic Control Apprenticeship